Paneelin antia

Unna Lehtipuun juontamassa paneelikeskustelussa olivat mukana Mediakasvatusseuran puheenjohtaja Sirkku Kotilainen, Sulake-Dynamoid Oy:n lastensuojeluvastaava Matti Kari, rehtori Esa Kukkasniemi sekä äiti Tiina Honkonen.

Paneelissa yleisö osallistui keskusteluun vastaamalla äänestykseen nettielämän kysymyksistä. Ensimmäinen kysymys koski eri toimijoiden vastuuta alakouluikäisten kiusaamistapauksessa. Suurin osa yleisöstä oli sitä mieltä, että vastuu on vanhemmilla, mutta osa yleisöstä siirsi vastuuta myös palveluntarjoajalle.

Panelistit olivat melko yksimielisiä siitä, että vastuu tulee jakaa koko paletin kesken. Vanhemmat ovat ensivastuussa lastensa kasvattamisesta. Siinä heitä voi tukea koulu, varsinkin jos kiusaaminen liittyy koulupäiväänkin. Palveluntarjoajat puolestaan voivat valvoa sisältöjään. Viimekädessä poliisi ja oikeuslaitos toimii ratkaisijana kiusaamisessa.

Sirkku Kotilainen tahtoi painottaa, että mediakasvatus ei ole erillinen osa lasten ja nuorten kokonaiskasvatusta. Nettimaailman ja "oikean elämän" välillä on vanhempien mielissä usein suurempi kuilu kuin mitä se todellisuudessa on. Nuorten maailmassa taas netti nivoutuu arkeen.

Kotilainen jatkoi vielä mediakasvatuksen painotuksesta. Hänen mielestään kasvatus on ongelmakeskeistä ja koskee pääasiassa ongelmatilanteita. Positiivisiin puoliin kasvattaminen laahaa kaukana perässä. Tähän Esa Kukkasniemi vastasi negatiivisiin asioihin keskittymisen olevan tärkeää, sillä hyvä ja hyödyllinen käyttö ei ole ongelma. Nettiä ja mediaa on sellaisenaan mahdotonta kontrolloida, joten täytyy kontrolloida niiden käyttäjää, nuorta.

Valvonnasta ja osallistumisesta nuorten mediaelämään panelistit olivat edelleen yksimielisiä. Kärryillä on hyvä pysyä, jotta tietää, mitä kasvatettava puuhaa. Liikaa mukaan tunkeminen on kuitenkin pahasta. Kukkasniemen havainnon mukaan aikuisten tullessa liikaa alakulttuurien kuvioihin nuoret vaihtavat alakulttuuria.

Matti Kari puolestaan kannatti yhteistä yleistä kasvatusta. Hänen kokemuksensa mukaan vanhemmat ovat laiskoja kantamaan kasvatusvastuuta nimenomaan media-asioissa. Siksi myös koulut ja opettajat ovat tärkeässä roolissa. Kaikista tehokkain kasvatus kohdistetaan nuoriin, jotka ovat asioista kiinnostuneita, ymmärtävät mistä on kysymys ja oppivatkin parhaiten.

Sirkku Kotilainen peräsi vielä yhteistä kansallista projektia, joka ottaisi mediakasvatuksen huolekseen. Järjestöt, kunnat ja vapaaehtoiset järjestävät tällä hetkellä suurimman osan mediakasvatuksesta. Heidän projektinsa kuitenkin päättyvät ja tällöin on riski, että suuri vaiva ja tieto ja työn tulokset valuvat hukkaan.